Metsästysajat Suomessa: mitä lajia, milloin ja millä luvalla saa metsästää

Kaksi metsästäjää katsoo samaa kalenteria. Toinen odottaa hirvijahdin alkua, toinen sutta. Ensimmäiselle päivämäärä — lokakuun toinen lauantai — ei tarkoita yhtään mitään ilman huhtikuun loppuun mennessä haettua pyyntilupaa. Toiselle taas koko kysymys on vuodessa muuttunut: vielä vuosi sitten sutta sai ampua vain tapauskohtaisella poikkeusluvalla, jonka saaminen oli käytännössä lähes mahdotonta, mutta vuoden 2026 alusta sudella on oma rauhoitusaikansa ja sen ulkopuolella alueellinen kiintiö. Sama kalenteri, kaksi täysin eri maailmaa.

Juuri tähän kompastuu useimmat, jotka etsivät ”metsästysaikoja”. Netistä löytyy taulukko, jossa lukee lajeittain päivämäärät — ja se taulukko on totta, mutta se on vasta puolet vastauksesta. Suomen metsästysajat rakentuvat kahdesta kerroksesta. Alin kerros on metsästysasetuksen § 24 rauhoitusajat: milloin lajia ei saa metsästää, ja siis käänteisesti milloin saa. Päälle tulee lupa- ja kiintiökerros: hirvieläimet vaativat pyyntiluvan, suurpedot poikkeusluvan tai kiintiön, ja ilman oikeaa lupaa oikea päivämäärä ei riitä mihinkään. Kun nämä kaksi kerrosta pitää mielessä, ymmärtää myös miksi ”metsästysaika” tarkoittaa eri lajilla eri asiaa — ja miksi vuoden 2026 lakiremontti järjesti suurpetojen puolen kokonaan uusiksi.

Tämä artikkeli käy läpi molemmat kerrokset: mistä päivämäärät tulevat ja kuka ne päättää, miten hirvieläinten, valkohäntäpeuran, suurpetojen, villisian ja lintujen ajat toimivat, mikä muuttui vuonna 2026 — ja mistä tarkistat oman alueesi voimassa olevat ajat. Oikeustila kuvataan heinäkuun 2026 tilanteen mukaan; näin usein muuttuvassa aiheessa se on päivämäärä, ei koriste.

Kaksi lakia ja yksi taulukko: mistä päivämäärät tulevat

Kannattaa aloittaa perustasta, koska ilman sitä loppu hajoaa käsiin. Suomen metsästystä ohjaa kaksi säädöstä. Metsästyslaki (615/1993) on emolaki: se määrittelee, mitkä eläimet ylipäätään ovat riistaa, kuka saa metsästää ja millä luvilla. Sen nojalla annettu metsästysasetus (666/1993) puolestaan sisältää konkreettiset päivämäärät. Metsästyslain mukaan riistaeläinlaji on rauhoitettava, jos se on tarpeen kannan säilymisen tai häiritsemättömän lisääntymisen turvaamiseksi, ja ”rauhoitettavista riistaeläinlajeista ja niiden rauhoitusajoista säädetään valtioneuvoston asetuksella”. Nämä yleiset rauhoitusajat on koottu asetuksen § 24:ään.

Tässä on ensimmäinen ja tärkein oivallus koko aiheesta. Asetus ei luettele metsästysaikoja — se luettelee rauhoitusaikoja. Kun asetuksessa lukee, että metsäjänis ja rusakko ovat rauhoitettuja ”maaliskuun 1 päivästä elokuun 31 päivään”, se tarkoittaa, että näitä lajeja saa metsästää syyskuun alusta helmikuun loppuun. Metsästysaika on aina se osa vuotta, joka jää rauhoitusajan ulkopuolelle. Sama logiikka toistuu koko taulukon läpi, ja kun sen sisäistää, jokainen uusi päivämäärä alkaa lukea itse itsensä.

Toinen peruskäsite on metsästysvuosi. Se ei ala tammikuusta vaan elokuusta: ”Metsästysvuosi alkaa 1 päivänä elokuuta ja päättyy 31 päivänä heinäkuuta”. Siksi useimmat kaudet venyvät kahden kalenterivuoden yli — hirven kausi alkaa syksyllä ja päättyy tammikuussa seuraavana vuonna.

Kuka tämän kaiken päättää? Päivämäärät ovat valtioneuvoston ja maa- ja metsätalousministeriön (MMM) asetuksissa. Suomen riistakeskus hoitaa käytännön lupahallinnon ja seurannan, Luonnonvarakeskus (Luke) tuottaa kanta-arviot, joiden pohjalta kiintiöt ja rajoitukset mitoitetaan, ja Metsähallitus hallinnoi metsästystä valtion mailla. Ministeriöllä on lisäksi hätäjarru: jos jonkin lajin kanta heikkenee, MMM voi asetuksella rajoittaa tai kieltää sen metsästyksen — mutta ”rajoitus tai kielto voi olla voimassa korkeintaan kolme vuotta” kerrallaan. Metsästysajat eivät siis ole kiveen hakattuja; ne ovat säädetty järjestelmä, jota viritetään kannan mukaan.

Metsästysasetuksen taulukko luettelee rauhoitusajat, ei metsästysaikoja — metsästysaika on se, mikä jää jäljelle.

Rauhoitusaika vai metsästysaika: näin luet taulukon oikein

Alla ovat keskeisten riistalajien yleiset metsästysajat sellaisina kuin ne johtuvat metsästysasetuksen § 24:n rauhoitusajoista. Lue taulukkoa varoen: nämä ovat valtakunnallisia pääsääntöjä, joihin § 24 itse tekee useita alueellisia poikkeuksia (etenkin Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun osalta), ja lupakerros tulee vielä päälle. Tämä on lähtökohta, ei lopullinen totuus omasta pihapiiristäsi.

Taulukon rytmillä on biologinen logiikka, joka kannattaa ymmärtää. Rauhoitus painottuu keväälle ja alkukesälle, jolloin eläimet lisääntyvät ja kasvattavat poikasiaan. Siksi urokset ovat usein pyydystettävissä ennen naaraita: metsäkauriin uroksella on oma alkukesän metsästysjakso 16.5.–15.6., kun taas naarasta ja saman vuoden vasaa saa metsästää vasta syyskuun alusta. Sama kaava toistuu hirvieläinten emojen erityisrauhoituksissa — vasallisen emän ampumista rajoitetaan silloinkin, kun laji muuten on jo metsästysajalla.

Alueelliset poikkeukset ovat § 24:ssä erityisen tiheitä juuri hirvellä. Pääsäännön mukaan hirven metsästys alkaa lokakuun toisena lauantaina, mutta Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa jo lokakuun ensimmäisenä lauantaina ja Lapissa, Kuusamossa sekä Taivalkoskella jo syyskuun alussa — tosin siellä metsästys keskeytyy kiimarauhoituksen ajaksi ja jatkuu lokakuun alussa. Näitä ei kannata opetella ulkoa: pointti on tietää, että ne ovat olemassa, ja tarkistaa oman maakunnan päivä.

Päivämäärä yksin ei kerro, saako eläintä ampua — se kertoo vain, ettei laji juuri silloin ole rauhoitettu.

Kalenteri ei riitä: pyyntilupa- ja kiintiökerros

Tässä erottuvat kokeneet metsästäjät aloittelijoista. Se, että laji on ”metsästysajalla”, ei tarkoita, että sen saa ampua pelkän metsästyskortin turvin. Osalla lajeista päälle tulee toinen kerros: lupa tai kiintiö.

Hirvieläimillä se on pyyntilupa. Metsästyslain mukaan ”kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, hirven, valkohäntäpeuran ja metsäpeuran metsästykseen on oltava pyyntilupa”, jonka myöntää Suomen riistakeskus. Ministeriö vahvistaa vuosittain suurimmat sallitut lupamäärät, ja luvat voidaan myöntää joko poikkeuslupina tai alueellisen kiintiön perusteella. Lupaa on haettava hyvissä ajoin ennen kautta — viimeistään 30. huhtikuuta — ja hakijalla on oltava käytössään riittävä yhtenäinen metsästysalue: hirvellä vähintään 1 000 hehtaaria, muilla pyyntiluvanvaraisilla hirvieläimillä vähintään 500 hehtaaria. Yksi pyyntilupa oikeuttaa pyydystämään yhden aikuisen eläimen tai kaksi vasaa. Metsäkauris on tässä poikkeus muiden hirvieläinten joukossa: se ei kuulu pyyntilupalajeihin, joten sitä saa metsästää metsästysaikana ilman erillistä kiintiölupaa, kunhan metsästysoikeus alueella on kunnossa.

Suurpedoilla kerros on aivan toisenlainen — eikä se ole tavallinen metsästysaika lainkaan. Karhu, ilves ja ahma ovat metsästyslain 37 §:n mukaan ”aina rauhoitettuja”, samoin saukko. Niitä ei siis ole § 24:n metsästysaikataulukossa ollenkaan; niiden pyynti perustuu rauhoituksesta poikkeamiseen — poikkeuslupaan tai, vuodesta 2026 alkaen, alueelliseen kiintiöön. Susi oli tässä samassa ryhmässä aivan äskettäin, mutta ei enää — ja juuri se on tämän aiheen suurin tuore muutos.

Näiden kahden mekanismin sekoittaminen on klassinen virhe. Pyyntilupa (hirvieläimet) on vakiintunut vuosittainen kiintiölupajärjestelmä terveen kannan verottamiseen. Poikkeuslupa ja kiintiö (suurpedot) taas ovat tiukasti suojellun lajin rauhoituksesta poikkeamista, jonka reunaehdot tulevat EU:n luontodirektiivistä. Ne näyttävät päällepäin samanlaisilta — molemmissa on lupa ja lukumäärä — mutta oikeudellisesti ne ovat eri maailmoista.

Hirvijahti käynnistyy vaiheittain

Abstraktin lakitekstin saa parhaiten kiinni katsomalla, miltä yksi todellinen kausi näytti. Metsästysvuoden 2025–2026 hirvenmetsästykselle riista.fi kuvasi käynnistymisen näin.

Lapissa, Kuusamossa ja Taivalkoskella päästiin varsinaiseen hirvijahtiin jo syyskuun alussa. Muualla maassa alkoi samaan aikaan hirven vahtimismetsästys, jonka tavoite on vähentää liikenne- ja satovahinkoja: vahtimalla metsästettäessä eläinten ajaminen ja koiran käyttö on kiellettyä, ja hirven osalta vahtiminen on rajattu pelloille. Pohjois-Suomessa metsästys keskeytyi 21. syyskuuta alkaneeseen kiimarauhoitukseen ja jatkui 4. lokakuuta 2025. Varsinainen hirven metsästysaika alkoi Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa 4.10. ja muualla maassa viikkoa myöhemmin eli 11.10.2025 — ja päättyi koko maassa 15.1.2026. Yksi kausi, mutta käytännössä kolme eri aloituspäivää maakunnasta riippuen.

Samalla näkyy, miten kiinteästi luvat ja kanta kytkeytyvät toisiinsa. Tulevalle kaudelle Suomen riistakeskus myönsi 38 291 hirven, 47 383 valkohäntäpeuran, 669 kuusipeuran ja 19 metsäpeuran pyyntilupaa. Hirven lupamäärä nousi koko maassa noin 12 prosenttia, kun pitkään pienennetyn kannan arvioitiin kääntyneen lievään kasvuun. Luken helmikuussa 2026 julkaiseman arvion mukaan Suomen hirvikanta oli syksyn 2025 metsästyksen jälkeen noin 88 000 hirveä (95 prosentin todennäköisyysväli 79 000–100 000), eli edellisvuoden tasolla; alueelliset tavoitteet tähtäävät koko maassa noin 70 000–90 000 hirven talvikantaan. Näin päivämäärätaulukon takana pyörii jatkuva säätöjärjestelmä: kanta-arvio ohjaa lupamäärää, lupamäärä kantaa.

Yksi hirvikausi, kolme eri aloituspäivää — ja jokainen niistä on sidottu maakuntaan, ei mielipiteeseen.

Valkohäntäpeura: Suomen oma amerikkalainen

Yksi laji ansaitsee oman lukunsa, koska se tekee Suomen metsästysajoista kansainvälisesti poikkeuksellisia. Valkohäntäpeura on pohjoisamerikkalainen laji, jota ei Manner-Euroopassa juuri tavata luonnonvaraisena — paitsi Suomessa, jonne se tuotiin ja jossa siitä on tullut yksi merkittävimmistä riistaeläimistä.

Tarina on melkoinen. Yhä käytetyn kertomuksen mukaan koko Suomen valkohäntäpeurakanta polveutuu yhdestä ainoasta uroksesta. Vuonna 1934 joukko Minnesotassa asuvia suomalaisia keräsi varoja tuodakseen kauriita ”vanhaan maahan”, jossa suurriista oli hupenemassa; tamperelainen liikemies Rafael Haarla tarjosi eläimille tilaa Laukon kartanossa Vesilahdella. Kahdeksan eläintä pyydystettiin lähellä Minnesotan Virginiaa, mutta yksi kuoli jo ennen laivan lähtöä ja kaksi urosta menehtyi myrskyssä Itämerellä — perille selvisi vain yksi uros. Vuonna 1938 eläimet karkasivat aitauksestaan, ja maatalousministeri antoi luvan lauman jäädä luontoon. Otsikon lupaama ”viidestä sataantuhanteen” ei ole liioittelua: riista.fi:n mukaan kanta runsastui voimakkaasti 2020-luvun alkuun asti, ja viime talvena Suomessa oli noin 107 000 valkohäntäpeuraa (95 prosentin todennäköisyysväli 100 000–114 000).

Metsästysajaltaan valkohäntäpeura poikkeaa hieman muista peuroista: sen varsinainen metsästysaika alkaa syyskuun viimeisestä lauantaista ja päättyy 15. helmikuuta — kaudella 2025–2026 tarkalleen 27.9.2025–15.2.2026. Kanta painottuu voimakkaasti lounaiseen Suomeen, ja paikoin Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Hämeessä ja Satakunnassa tiheydet ovat kymmeniä yksilöitä tuhannella hehtaarilla. Koska kanta on paikoin liian tiheä, tulevalle kaudelle myönnetty lupamäärä oli noin 20 prosenttia edellisvuotta pienempi — mutta tiheimmillä alueilla kantaa yhä leikataan. Kannanhoidon nyrkkisääntö on valikoiva verotus: parhaassa lisääntymisiässä (noin 5–7-vuotiaat) olevat naaraat voivat saada jopa kolmoisvasoja, joten verotuksen kohdentaminen vasoihin säästää tuottavaa aikuiskantaa.

Suurpedot ja vuoden 2026 remontti

Tässä on aiheen liikkuvin ja tärkein osa. Vielä metsästysvuonna 2024–2025 kaikki neljä suurpetoa — susi, karhu, ilves ja ahma — olivat aina rauhoitettuja lajeja, joita sai metsästää vain tapauskohtaisella poikkeusluvalla. Ja se kynnys oli korkea. Kun Suomen riistakeskus ratkaisi kaudelle 2024–2025 kahtatoista ilveksen kannanhoidollista poikkeuslupahakemusta, joissa haettiin lupaa 50 ilveksen kaatoon, se teki yhdeksän kielteistä päätöstä ja kolme hakemusta peruttiin. Ministeriön asetuksen salliman 320 ilveksen enimmäismäärän takana toteutui edellisellä kaudella neljä kaadettua ilvestä — luvista valitettiin niin kattavasti, että kannanhoidollinen metsästys esti käytännössä itse itsensä. Poikkeuslupajärjestelmä oli jumissa.

Vuoden 2026 alusta järjestelmä muuttui, ja muutos kannattaa lukea tarkasti, koska se ei kohtele kaikkia neljää petoa samalla tavalla. Riista.fi:n muutokset 2026 -sivu tiivistää olennaisen. Susi poistettiin metsästyslain 37 §:n aina rauhoitettujen lajien listalta, ja sille säädettiin sen sijaan rauhoitusaika, jonka ulkopuolella metsästys on mahdollista alueellisen kiintiön nojalla. Metsästysasetuksen § 24:ään lisättiin näin uusi kohta: susi on rauhoitettu 11.2.–30.11., mikä jättää metsästysajaksi 1.12.–10.2.. (Riista.fi:n oma sivu kirjoittaa rauhoitusajan lopuksi epähuomiossa ”31.11.” — marraskuussa ei ole 31. päivää; sitova sanamuoto on asetuksen ”marraskuun 30 päivään”.) Karhun ja ilveksen kohdalla mekanismi on eri: ne pysyvät edelleen aina rauhoitettuina lajeina, mutta metsästyslain 41 ja 41 a §:ää muutettiin niin, että ”suden, karhun, saukon ja ilveksen pyynti on mahdollista toteuttaa koko maassa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella määrittelemän alueellisen kiintiön nojalla”.

Huomaa, ketä listalla ei ole: ahma. Ahma pysyy aina rauhoitettuna lajina, eikä se kuulu siihen 41 a §:n valikoivan, kannanhoidollisen poikkeamisen ryhmään, joka koskee sutta, karhua, saukkoa ja ilvestä. Ahmaa saa siis edelleen metsästää vain vahinko- tai suojeluperusteisella poikkeusluvalla, ei kiintiöllä. Neljästä suurpedosta remontti kosketti siis kolmea eri tavoin — ja neljättä ei lainkaan.

Vuoden 2026 alusta susi ei ole enää ”aina rauhoitettu” laji vaan laji, jolla on rauhoitusaika ja sen ulkopuolella kiintiö.

Miltä kiintiömetsästys sitten näyttää käytännössä? Suden ensimmäinen kiintiökausi alkoi 1.1.2026 — laki tuli voimaan kesken metsästysvuoden, joten ensimmäinen kausi oli lyhennetty 1.1.–10.2.2026, ja jatkossa vuotuiseksi ajaksi on kaavailtu 1.12.–10.2.. Eduskunta hyväksyi lakimuutoksen 16. joulukuuta 2025, tasavallan presidentti vahvisti sen 22. joulukuuta 2025, ja asetukset hyväksyttiin 30. joulukuuta 2025. Pyynti kohdennetaan kuudelletoista alueelliselle kiintiölle, joiden yhteismääräksi esitettiin 100 sutta, painottuen lounaiseen Suomeen, jossa susireviirejä on eniten. Taustalla on kannan kasvu: MMM on vahvistanut suden suotuisan suojelutason viitearvoksi 273 sutta, ja marraskuun 2025 ennuste oli 476–669 sutta (90 prosentin todennäköisyysväli). Kiintiöpyynti ei vaadi erillistä lupaa, mutta se edellyttää metsästysoikeutta kiintiöalueella ja metsästyksenjohtajan nimeämistä; jokaisesta kaadetusta sudesta on toimitettava DNA-näyte Lukelle 14 vuorokauden kuluessa, ja kun alueellinen kiintiö täyttyy, riistakeskus keskeyttää metsästyksen viipymättä. Kiintiön täyttymistä voi seurata palvelussa kiintio.riista.fi.

Karhulla kiintiömalli ei ole aivan uusi: poronhoitoalueella karhua on jo metsästetty aluekiintiöllä. Kaudella 2025–2026 MMM vahvisti karhun metsästyskiintiöksi enintään 285 karhua, josta 200 kohdistuu poronhoitoalueen ulkopuolelle, jossa riistakeskus käyttää poikkeuslupaharkintaa; poronhoitoalueella itäinen kiintiö on 70 ja läntinen 15 karhua. Karhun kannanhoidollinen metsästysaika oli 20.8.–31.10.2025. Kanta on kasvanut noin 25 vuodessa noin 800 yksilöstä 2 367 yksilöön, ja hoitosuunnitelmassa suotuisan suojelutason viitearvoksi on määritetty 1 400 yksilöä. Ilves puolestaan on levinnyt koko maahan; sen käytännön metsästysaika alkaa alkutalvesta — joulukuun alussa lähes koko maassa, poronhoitoalueella jo lokakuun alussa — ja onnistuu vain lumen ollessa maassa.

Yksi asia näissä on syytä sanoa suoraan: kiintiöt eivät ole pysyviä. Ne päätetään vuosittain ministeriön asetuksella kanta-arvioiden pohjalta, ja niiden oikeudellinen kestävyys punnitaan yhä tuomioistuimissa. Poikkeuslupien takana on EU:n luontodirektiivi, jonka mukaan tiukasti suojellun lajin — kuten karhun, ilveksen ja poronhoitoalueen ulkopuolisen suden — tappamiseen tarvitaan kolmen ehdon täyttyminen: hyväksyttävä peruste, muun tyydyttävän ratkaisun puuttuminen ja se, ettei poikkeaminen vaaranna kannan suotuisaa suojelutasoa. Se rima on liikkunut. Korkein hallinto-oikeus katsoi vuonna 2023 (KHO 2023:99 ja 2023:100), että pelkkään metsästyskulttuurin ylläpitämiseen ja adaptiiviseen kannanhallintaan nojanneet karhun poikkeusluvat oli myönnetty lainvastaisesti. Kesäkuussa 2026 KHO kuitenkin kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja piti lainmukaisena poikkeuslupaa 15 karhun kaatamiseen Joensuun ja Enon alueella: ratkaiseva oli näyttö siitä, että karhujen esiintyminen asuinpihoilla oli yli viisinkertaistunut kolmessa vuodessa. Poikkeusluvan ja kiintiön oikeudellinen kynnys on siis liikkuva maali, ei pysyvä sääntö — ja se on hyvä pitää mielessä, kun lukee minkä tahansa yksittäisen vuoden suurpetopäätöstä.

Villisika kulkee omilla säännöillään

Jos jokin laji rikkoo koko metsästysaikalogiikan, se on villisika. Sillä ei ole lainkaan yleistä rauhoitusaikaa metsästysasetuksen § 24:ssä — sitä saa metsästää ympäri vuoden. Ainoa aikaraja on emakon erityisrauhoitus: emakko, jota saman vuoden jälkeläiset seuraavat, on rauhoitettu 1.3.–31.7..

Syy ei ole riistanhoidollinen vaan terveydellinen, ja sillä on nimi: afrikkalainen sikarutto (ASF). Tauti on koti- ja villisioille tappava mutta ei tartu ihmiseen, ja sitä esiintyy Suomen lähialueilla — Baltiassa ja Venäjällä, ja yllättäen myös Ruotsissa, jossa se todettiin syyskuussa 2023 ja josta maa vapautui virallisesti syyskuussa 2024. Suomessa ASF:ää ei ole koskaan todettu, ja yksi torjunnan tärkeimmistä keinoista on pitää villisikakanta pienenä. Juuri siksi rauhoitusaika on poistettu: Luken mukaan metsästys on villisikakannan tehokkain säätelykeino, ja ilman metsästystä kannan vuotuiseksi kasvupotentiaaliksi on arvioitu noin 40 prosenttia. Ympärivuotinen metsästysaika on siis tautipolitiikan väline, joka on sattunut saamaan rauhoitusajan poistamisen muodon.

Villisialla ei ole lainkaan yleistä rauhoitusaikaa — se on tautipolitiikkaa, ei tavallista riistanhoitoa.

Linnut: osa ajoista päätetään joka vuosi

Lintujen kohdalla astutaan alueelle, jossa metsästysasetuksen taulukko on vasta lähtökohta. Metsäkanalinnuilla — metso, teeri, pyy, riekko — asetus määrittää yleiset rauhoitusajat, mutta ”metsästysaikoja tarkastellaan vuosittain ja tarpeen mukaan säädellään lintukantojen kehityksen mukaan”. Käytännössä heinä-elokuun vaihteessa tehtyjen riistakolmiolaskentojen tulokset analysoidaan, ja niiden perusteella riista.fi valmistelee ministeriölle esityksen, jonka pohjalta MMM antaa asetuksen — käytännössä lyhentäen asetuksen mukaista metsästysaikaa lajeittain ja alueittain, jos täydelle kaudelle ei ole edellytyksiä. Nouseville kannoille annetaan pitkiä aikoja, laskeville lyhyitä. Siksi metso saattaa yhtenä vuonna olla metsästettävissä kolme kuukautta ja seuraavana kuukauden — ja siksi juuri metsäkanalintujen kohdalla ”viime vuoden taulukko” on erityisen petollinen.

Vesilinnuilla kalenteri on vakaampi mutta säännöt tarkat. Metsästys alkaa 20. elokuuta kello 12.00 ja on sallittu vain päivänvalossa: metsästyskielto alkaa tunti auringonlaskun jälkeen ja päättyy tuntia ennen auringonnousua. Osasta lajeista — muun muassa merihanhesta, haapanasta, jouhisorsasta, haahkasta ja allista — on tehtävä saalisilmoitus seitsemän vuorokauden kuluessa, ja lyijyhaulien käyttö on kielletty sekä vesilintujen metsästyksessä että kosteikoilla. Vuoden 2026 muutokset koskettivat myös lintuja suoraan: sepelkyyhkyn ja fasaanin rauhoitusaikoja tarkistettiin 30.12.2025 annetulla asetuksella.

Kuka päättää — ja mikä muuttui hallinnossa 2026

Metsästysajoista ei siis päätä yksi taho. Ministeriö säätää asetukset, Suomen riistakeskus hoitaa lupahallinnon ja kiintiöiden seurannan, Luke tuottaa kanta-arviot ja Metsähallitus myöntää luvat valtion maille — esimerkiksi osa suden kiintiöalueiden metsästyksestä järjestetään Metsähallituksen myöntämillä alueluvilla. Metsästysajan varsinainen viranomainen, Suomen riistakeskus, säilyi vuoden 2026 hallintouudistuksessa ennallaan, mikä on hyvä uutinen: itse metsästyslupien myöntäjä ei muuttunut.

Yksi hallinnollinen muutos kannattaa silti tuntea, koska sen ympärillä on aitoa epäselvyyttä. Vuoden 2026 alusta valtion aluehallinto järjestettiin uudelleen: 15 ELY-keskuksen pohjalle perustettiin 10 alueellista elinvoimakeskusta, ja samalla ELY-keskusten lupiin ja valvontaan liittyvät ympäristötehtävät siirrettiin uuteen valtakunnalliseen Lupa- ja valvontavirastoon. Tämä koskettaa metsästystä vain reunalta — riistalajien pyyntiluvat ovat riistakeskuksella, ei ELY-keskuksella — mutta esimerkiksi luonnonsuojelulain mukaisten rauhoitettujen lintujen poikkeuslupien osalta on aiheellista tarkistaa, mikä viranomainen ne nykyään käsittelee. Metsästyslaki itsekin viittaa jo uuteen virastoon: yleisen turvallisuuden vuoksi ”Lupa- ja valvontavirasto voi määräajaksi tietyllä alueella kieltää metsästyksen tai rajoittaa sitä”. Käytettävissä olevat lähteet osoittavat, että uudistus on tapahtunut ja mihin päin ympäristötehtävät siirtyivät, mutta eivät kaikilta osin sitä, mikä yksittäinen toimivalta päätyi täsmälleen minnekin — joten tämän osalta kannattaa varmistaa ajantasainen tilanne ennen kuin nojaa vanhaan ”ELY-keskus hoitaa” -oletukseen.

Näin varmistat voimassa olevat ajat

Kun kaikki tämä laittaa riviin, jäljelle jää yksi vankka nyrkkisääntö: ei ole olemassa yhtä ”Suomen metsästysaikaa”, joka pätisi kaikille lajeille, kaikkialla ja aina. On kaksi säädöstä, joukko alueellisia poikkeuksia, päälle tuleva lupa- ja kiintiökerros, vuosittain säädettäviä lintuaikoja ja suurpetojen puolella tuore, yhä asettuva järjestelmä. Yleinen taulukko kertoo suunnan; sitova tieto on aina lajikohtainen, aluekohtainen ja metsästysvuosikohtainen.

Käytännössä kannattaa lähteä liikkeelle alkulähteestä. Suomen riistakeskuksen metsästysaikahaku näyttää voimassa olevat ajat lajille ja alueelle, ja se päivittyy myös silloin, kun vuosittainen metsäkanalintuasetus lyhentää kautta tai kun suurpetojen kiintiöt vahvistetaan. Netistä löytyvät valmiit ”metsästyskalenterit” käyvät nopeaan silmäykseen, mutta niihin ei kannata luottaa lain lähteenä: osa niistä on tehty ennen viimeisimpiä muutoksia eivätkä ne rekisteröi kesken kauden voimaan tulleita rajoituksia tai täyttyneitä kiintiöitä.

Ainoa varma metsästysaika on se, jonka tarkistat omalta alueeltasi kuluvalle metsästysvuodelle.

On vielä yksi taso, joka on täysin omissa käsissä: omien havaintojen dokumentointi. Jos pidät riistakameroita metsästysalueellasi, jokaisessa kuvassa on varma päivämäärä ja kellonaika — ja se kertoo heti, osuuko havainto oman alueesi metsästysaikaan vai rauhoitusaikaan. Vuosien mittaan kuvista kertyy luotettava kuva siitä, milloin mikin laji alueellasi todella liikkuu, mikä on riistanhoidollista tietoa jo ennen kuin se on metsästystietoa.

Usein kysytyt kysymykset